Iskias
Iskias on oire joka tuntuu kipuna jalassa, seuraten iskiashermon kulkua ja siten sen hermottamia alueita. Se voi alkaa joko yllättäen tai hiljalleen. Kipu on usein luonteeltavaan polttavaa tai viiltävää ja sen saa provosoitua eli ärsytettyä tietyillä liikkeillä. Useimmiten iskias on yksipuoleista, mutta molemminpuolinen iskiaskipu on kuitenkin mahdollinen.
Iskiakseen voi liittyä myös erilaisia sensorisia ja/tai motorisia muutoksia ja/tai vajauksia.
Esimerkki sensorisesta muutoksesta: Terävätunto on heikentynyt jalasta.
Esimerkki motorisesta vajauksesta: Varpaille nousu ei onnistu. Myös refleksien epänormaaliutta on usein havaittavissa. Useimmiten kuitenkin nämä muutokset ja vajavaisuudet palautuvat ennalleen ajan kanssa, parantumisen myötä.
Mikä aiheuttaa iskiasta?
Noin 90% tapauksista iskiaksen aiheuttaja on välilevynpullistuma joka ärsyttää hermojuurta joko mekaanisesti sitä puristamalla ja/tai kemiallisesti tulehdusreaktion myötä.
Muita mahdollisia syitä iskiasoireelle ovat mm. selkäydinkanavan ahtauma lannerangan alueella ja kystat. Iskiashermo voi joutua puristuksiin ja ärsytykseen myös muissakin kohden kulkuaan; piriformis syndrooma (pakarassa sijaitseva piriformis-lihas painaa hermoa) on tästä hyvä esimerkki.
Kuvantamislöydöksien merkitys
Olet ehkä käynyt röntgen-, TT- tai magneettikuvauksessa jonka perusteella sinulla on lausuttu välilevynpullistuma. Lausunnossa saattaa luultavasti olla mainittuna myös degeneraatiota eli kulumaa ja välilevyjen madaltumista. Välilevynpullistuma on pelottavan kuuloinen diagnoosi josta varmaankin ensimmäisenä herää ajatus ”selkäni on rikki!”. Välilevynpullistumat ovat kuitenkin hyvin tavanomaisia eivätkä aina aiheuta oireita. Myös välilevyjen degeneraatio sekä madaltuminen ovat hyvin yleisiä ja normaaleja muutoksia eivätkä ne automaattisesti tarkoita kipua tai toimintakyvyn alenemaa. Epänormaaleja muutoksia välilevyissä on havaittavissa myös henkilöillä jotka eivät kärsi selkäkivusta kun taas läheskään kaikilla selkäkivuista kärsivillä ei ole havaittavissa mitään muutoksia välilevyissä. Kuvantamistutkimuksien löydöksiin tulee siis suhtautua varauksella.
Tutkimuksissa on huomattu, että välilevypullistumat vetäytyvät takaisin itsekseen osittain tai jopa kokonaan ajan kanssa. Mitä suurempi pullistuma, sen paremmin se oikeastaan vetäytyy takaisin. Toisinsanoen jos sinulla on löydetty välilevynpullistuma kaksi vuotta sitten, sitä tuskin näkyisi enää uusissa kuvissa. Välilevypullistuma ei siis ole mikään loppuelämää pilaava ikuinen diagnoosi. Siitä toipuminen täydellisesti kestää usein vuosia mutta oikeassa ohjauksessa ja hoidossa ennuste on todella hyvä.
Iskiaksen hoito
Vastoin vanhoja uskomuksia, lepo ei ole paras hoitokeino iskiaksen hoidossa. Nykypäivänä painotus onkin aktiivisessa kuntoutuksessa ja liikkumisessa kivun sallimissa rajoissa. Tulehduskipulääkkeiden ja lihasrelaksanttien hyödystä ei ole riittävää näyttöä mutta ne voivat auttaa potilasta pysymään aktiivisena ja työkykyisenä.
Kun verrataan leikkaushoidon ja konservatiivisen hoidon tehokkuutta tutkimuksissa ei ole todettu eroavaisuuksia toimintakyvyssä tai kivussa pitkällä aikavälillä. Konservatiivinen hoito on siis aivan yhtä tehokas hoitokeino kuin leikkaus. On kuitenkin huomioitava että osa tarvitsee leikkaushoitoa mikäli oireet ja toimintakyky eivät parane tietyn aikarajan puitteissa. Muita aiheita leikkaukselle ovat cauda equina syndrooma eli ratsupaikka-anestesia (oireina virtsaumpi ja ulosteenpidätyskyvyn vaikeus, istuma-alueen puutuminen sekä yleiset alaraajahalvausoireet), etenevä motorinen heikkous ja sietämätön kipu. Useimmiten tilanne ei kuitenkaan ole niin paha että leikkaukselle olisi aihetta, joten voit ohjautua konservatiivisen hoidon pariin joka tarkoittaa ”muu kuin leikkaushoito”. Konservatiivinen hoito pitää sisällään usein erilaisia manuaalisia eli käsillä tehtäviä käsittelyitä, neuvontaa ja aktiivista harjoitusterapiaa jotka kaikki ovat naprapaatin erikoisalaa. Naprapaatti osaa myös tarvittaessa ohjata sinut lääkäriin leikkausaiheen arviointiin mikäli tilanne siltä vaikuttaa.
Yhteenveto
Iskias on oire joka useimmiten johtuu välilevynpullistumasta. Se on luonteeltaan hyvänlaatuinen vaiva joka paranee hyvin ajan kanssa ja terapeutin avustamana. Iskiaksen oireet helpottuvat usein jo muutamassa kuukaudessa, mutta totaalinen parantuminen vie yleensä vuoden tai parikin. Naprapaatti on avuksi sekä akuutissa vaiheessa että jälkikuntoutuksessa!
Vroomen, PC., de Krom, MC., Slofstra, PD, Knottnerus, JA. (2000) Conservative treatment of sciatica: a systematic review. Journal of Spinal Disorders. 13 (6), 463-9
Peul, WC., van Houwelingen, HC., van de Hout, WB., Brand, R., Eekhof, JA., Tans, JT., Thoomer, RT., Koes, BW. (2007) Surgery versus Prolonged Conservative Treatment for Sciatica. The New England Journal of Medicine. 356(22), 2245-56
Baldwin, NG. (2002) Lumbar disc disease: the natural history. Neurosurgical Focus. 13(2), 1-4
Paajanen, H., Erkintalo, M., Kuusela, T., Dahlstrom, S., Kormano, M. (1989) Magnetic resonance study of disc degeneration in young low-back pain patients. Spine. 14(9), 982-5
Matsubara, Y., Kato, F., Mimatsu, K., Kajino, G., Nakamura, S., Nitta, H. (1995) Serial changes on MRI in lumbar disc herniations treated conservatively. Neuroradiology. 37(5), 378-83
Cribb, GL., Jaffray, DC., Cassar-Pullicino, VN. (2007) Observations on the natural history of massive lumbar disc herniation. Journal of Bone and Joint Surgery. 89-B, 782-4
Atlas, SJ., Keller, RB., Wu, YA., Deyo, RA., Singer, DE. (2005) Long-Term Outcomes of Surgical and Nonsurgical Management of Sciatica Secondary to a Lumbar Disc Herniation: 10 Year Results from the Maine Lumbar Spine Study. Spine. 30(8), 927-935
Saal, JA. (1996) Natural history and nonoperative treatment of lumbar disc herniation. Spine. 21(24 Suppl), 25.9S
Koes, BW, van Tulder, MW., Peul, WC. (2007) Diagnosis and treatment of sciatica. BMJ. 334(7607), 1313-7
Longo, DL. (2015) Sciatica. New England Journal of Medicine. 372, 1240-8
コメント