Alaselkäkivusta kärsii noin 10-15% nuorista urheilijoista, mutta tietyissä lajeissa kuten voimistelulajeissa sitä on jopa 50-86%:lla. Useimmiten alaselkäkipu johtuu akuutista vammasta tai ylirasitusvammasta, joista ylirasitusvammat ovat yleisempiä. Alaselkäkivulle on monia eri syitä ja tässä artikkelissa käsitellään nikamakaaren höllentymää ja nikamasiirtymää.
Nikamakaaren stressireaktiosta puhutaan kun esim. röntgen-tai magneettikuvissa on havaittavissa muutoksia luisissa rakenteissa. Stressireaktio voi johtaa pitkittyessään ja edetessään spondylolyysiin. Spondylolyysi eli nikamakaaren höllentymä tarkoittaa rasitusmurtumaa nikamakaaressa. Hoitamattomana ja molemminpuoleisena se voi johtaa pahimmillaan spondylolisteesiin. Spondylolisteesi eli nikamasiirtymä tarkoittaa tilannetta jossa nikamakaari on murtunut ja nikama on liikkunut eteenpäin suhteessa alempaan nikamaan.
Yleisyys ja syntymekanismi
Nikamakaaren höllentymiä on todennettavissa jo 6-vuotiailla, mutta suurin osa näistä ei oireile. Kyseessä on siis hyvinkin yleinen ilmiö, jota ilmaantuu myös normaalissa väestössä. Rasitusmurtumana syntyneet nikamakaaren höllentymä tai nikamasiirtymät ovat noin 2-3 kertaa yleisempiä miehillä. Suurin osa höllentymistä ja siirtymistä sijaitsee viimeisessä lannerangan nikamassa eli L5-nikamassa.
Nikamakaaren höllentymä liittyy hyvin usein rangan virheelliseen rasitukseen. Mekaaninen ja toistuva stressi alueelle saavat aikaan mikrotason vammoja jotka lopulta johtavat rasitusmurtumaan. Etenkin rangan ojennus ja kierto rasittavat alalannerangan takaosaa, jossa nikamakaaret sijaitsevat. Altistavia tekijöitä ovat mm. lihasheikkoudet, lonkkien sisäänpäinkiertyneisyys, polvien yliojentuminen sekä liiallinen rintarangan kyfoosi eli rintarangan taaksepäin työntyvä kaareuma. Nämä tekijät voivat lisätä lannerangan lordoosia eli notkoa, joka taasen lisää rasitusta rangan takaosan rakenteille, eli nikamakaarille. Nikamakaaren höllentymiä ja nikamasiirtymiä tavataan useimmiten voimistelijoilla, voimannostajilla, uimareilla, jalkapalloilijoilla, heittolajien urheilijoilla ja soutajilla.
Oireet
Selkäkipu
Säteilevä kipu pakaroiden ja takareisien alueelle
Kipu iskutuksessa, kuten juostessa ja hyppiessä
Kipu rangan taaksetaivutuksessa ja kierrossa
Puutuminen
Lihasheikkous
Rangan viereisten lihasten ja takareisien kireys
Kipu voi alkaa hiljalleen tai jonkin akuutin vamman seurauksena. Täytyy muistaa, että nikamakaaren höllentymään tai nikamasiirtymään ei aina liity oireita. Pitkälle edetessään kivulias nikamakaareen höllentymä tai nikamasiirtymä voi aiheuttaa alaselän suoristumista ja muutoksia kävelyssä.
Kuvantamislöydökset
Nikamakaaren höllentymä ja nikamasiirtymä todennettaan kuvantamalla. Yleisin kuvantamismenetelmä on röntgenkuvaus. Röntgenkuvantamisella voidaan nähdä vain noin kolmasosa murtumista ja tuleekin muistaa, että eri kuvantamismenetelmien välillä on paljon eroavaisuuksia. Tämän takia onkin erityisen tärkeää huomioida terapeutin suorittama tutkiminen ja potilaan oirehistoria.
Paranemisennuste ja hoito
Mikäli urheilija on kärsinyt selkäkivusta 3 viikkoa on syytä hakeutua esim. naprapaatin hoitoon selvittämään kivun syy. Mitä aiemmin selkäkipuun päästään vaikuttamaan, sen parempi hoitoennuste. Hoitoon menoa pitkittäessä hoitennuste huononee.
Nikamakaaren höllentymän suurin huolenaihe on sen kehittyminen nikamasiirtymäksi ja nikamasiirtymän suurin huolenaihe on siirtymän suurentuminen. Nikaman siirtyessä se voi aiheuttaa selkäydinkanavan ahtaumaa, painaen hermoja ja aiheuttaen mm. säteilyoireita.
Jotkut suosivat selän liikkeitä rajoittavia selkätukia joiden kanssa urheilija voi harrastaa joitain aktiviteetteja, mutta ilmankin selkätukea paraneminen onnistuu. Suhteellinen lepo on kuitenkin hyvin tärkeää ja kivuliaita aktiviteetteja vältettävä. Lähialueen lihaksistoa on vahvistettava ja mahdollista alaselän lordoottista asentoa pyrittävä vähentämään. Kun kivuttomuus on saavutettu, voi urheilija porrastetusti ja hallitusti palata lajinsa pariin.
Yhdenpuoleiset nikamakaaren höllentymät ja nikamasiirtymät paranevat paremmin kuin molemminpuoleiset. Suurin osa oireista sekä luisista muutoksista paranee konservatiivisessa hoidossa ja urheilija pystyy palaamaan lajinsa pariin. Paraneminen kestää noin 3kk.
Leikkaushoito on aiheellinen kun konservatiivinen hoito ei tehoa 3-6 kuukauden kuluessa. Muita syitä leikkaukselle ovat sietämätön kipu, etenevä siirtymä tai neurologisten oireiden kehittyminen (esim. iskiaskipu, refleksien muutokset ja lihasheikkoudet)
Varaa aikasi naprapaatille ja selvitä selkäkipusi syy jotta paranemisennuste on mahdollisimman hyvä!
Standaert, CJ. & Herring, SA. (2000) Spondylolysis: a critical review. British Journal of Sports Medicine. 34, 415–422
Purcell, L. & Micheli, L. (2009) Low Back Pain in Young Athletes. Sporths Health. 1(3), 212-222
Cavalier, R., Herman, MJ. Cheung, EV. & Pizzutillo, PD. (2006) Spondylolysis and Spondylolisthesis in Children and Adolescents: Diagnosis, Natural History, and Nonsurgical Management. Journal of the American Academy of Orthopaedic Surgeons. 14(7), 417-424
Kalichman, L., Kim, DH., Li, L., Guermazi, A., Berkin, V. & Hunter, DJ.(2009) Spondylolysis and spondylolisthesis: prevalence and association with low back pain in the adult community-based population. Spine. 34(2), 199-205
Serena SH., Clifford BT.,Mohammad D. & Alexander J.G. (2008) Spondylolisthesis and Spondylolysis. The Journal of Bone & Joint Surgery. 90, 656-671
Leone, A., Cianfoni, A., Cerase, A. Magarelli, N. & Bonomo, L. (2011) Lumbar spondylolysis: a review. Skeletal Radiology. 40:683–700
Comentários